Tick Tock, It’s Sade's Day
Sade, utelias ja rohkea viisivuotias helsinkiläinen tyttö, kohtaa suuren haasteen: oppia kertomaan aikaa ja noudattamaan päivittäistä aikatauluaan. Vitsikkäiden esteiden ja viisaan mentorin avulla hän löytää salaisuuden, joka auttaa häntä navigoimaan päivässään vaivattomasti.
Sade heräsi eräänä aurinkoisena aamuna Helsingissä suuren ongelman kanssa – hän ei osannut lukea kelloa! "Miksi en ymmärrä tätä kelloa?" Sade huokaisi. Hän halusi viettää upean päivän, mutta ilman ajan tietämistä kaikki tuntui mahdottomalta. Seinällä olevan kellon tikitys kaikui voimakkaasti, muistuttaen häntä kaikesta hauskasta, mitä hän voisi jäädä paitsi. "Minun täytyy oppia lukemaan kelloa!" hän huudahti päättäväisesti.
Sade yritti valmistautua päiväänsä, mutta hän ei osannut, milloin aloittaa. Hänen vaatteensa olivat levällään kaikkialla, ja hän tunsi itsensä eksyneeksi. – Onko nyt aika pukeutua? – ihmetteli Sade katsoessaan kelloa. Hänen äitinsä huusi keittiöstä: – Kiirehdi, Sade, tulet myöhästyneeksi päiväkodista! – Mutta Sade ei tiennyt, oliko aika liian varhainen vai liian myöhäinen.
Päiväkodissa Sade oli edelleen hämmentynyt kellosta. Hänen ystävänsä leikkivät, ja hänkin halusi liittyä seuraan, mutta ei halunnut missata välipalaa. – Miten tiedät, milloin on välipala? – hän kysyi ystävältään Emmalta. – Sinä vain tiedät, – Emma kohotti olkapäitään. Sade tunsi pientä surua, mutta samalla hän päätti oppia. – Minä selvitän tämän, – hän kuiskasi itselleen.
Sade yritti ja yritti, mutta kellon viisarit tanssivat edelleen hämmentävästi. – Luovutan, – hän sanoi istuessaan lattialla, kasvoillaan huokaus. Hänen sydämensä oli raskas, ja hän tunsi, ettei koskaan ymmärtäisi. – En voi viettää hauskaa päivää, jos en tiedä aikaa, – hän sanoi opettajalleen rouva Liisalle. Rouva Liisa polvistui hänen viereensä ja hymyili lempeästi. Sade tunsi olonsa hieman paremmaksi, mutta epävarmuus jäi.
Rouva Liisalla oli idea. – Pelataan peliä kellon kanssa! – hän ehdotti. Saden silmät syttyivät toivosta. He harjoittelivat yhdessä kellon viisareiden liikuttamista, ja rouva Liisa näytti, miten aika vastaa tiettyjä aktiviteetteja. – Katso, tässä on se aika, jolloin meillä on välipala, – rouva Liisa osoitti kelloa. Sade kikatti, tuntien ajan salaisuuden hitaasti paljastuvan.
Lopulta Sade ymmärsi kellon! Hän osasi sanoa, milloin oli aika leikkiä, syödä ja mennä kotiin. – Tein sen! – hän riemuitsi vilkastaessaan kelloa, joka näytti 16:30. Kun hänen äitinsä tuli hakemaan häntä, Sade oli täynnä iloa. – Äiti, minä osaan lukea kelloa nyt! – hän huudahti hymyillen. Äiti halasi häntä tiukasti, ylpeänä hänen uudesta viisaudestaan.
Sade heräsi eräänä aurinkoisena aamuna Helsingissä suuren ongelman kanssa – hän ei osannut lukea kelloa! "Miksi en ymmärrä tätä kelloa?" Sade huokaisi. Hän halusi viettää upean päivän, mutta ilman ajan tietämistä kaikki tuntui mahdottomalta. Seinällä olevan kellon tikitys kaikui voimakkaasti, muistuttaen häntä kaikesta hauskasta, mitä hän voisi jäädä paitsi. "Minun täytyy oppia lukemaan kelloa!" hän huudahti päättäväisesti.
Sade yritti valmistautua päiväänsä, mutta hän ei osannut, milloin aloittaa. Hänen vaatteensa olivat levällään kaikkialla, ja hän tunsi itsensä eksyneeksi. – Onko nyt aika pukeutua? – ihmetteli Sade katsoessaan kelloa. Hänen äitinsä huusi keittiöstä: – Kiirehdi, Sade, tulet myöhästyneeksi päiväkodista! – Mutta Sade ei tiennyt, oliko aika liian varhainen vai liian myöhäinen.
Päiväkodissa Sade oli edelleen hämmentynyt kellosta. Hänen ystävänsä leikkivät, ja hänkin halusi liittyä seuraan, mutta ei halunnut missata välipalaa. – Miten tiedät, milloin on välipala? – hän kysyi ystävältään Emmalta. – Sinä vain tiedät, – Emma kohotti olkapäitään. Sade tunsi pientä surua, mutta samalla hän päätti oppia. – Minä selvitän tämän, – hän kuiskasi itselleen.
Sade yritti ja yritti, mutta kellon viisarit tanssivat edelleen hämmentävästi. – Luovutan, – hän sanoi istuessaan lattialla, kasvoillaan huokaus. Hänen sydämensä oli raskas, ja hän tunsi, ettei koskaan ymmärtäisi. – En voi viettää hauskaa päivää, jos en tiedä aikaa, – hän sanoi opettajalleen rouva Liisalle. Rouva Liisa polvistui hänen viereensä ja hymyili lempeästi. Sade tunsi olonsa hieman paremmaksi, mutta epävarmuus jäi.
Rouva Liisalla oli idea. – Pelataan peliä kellon kanssa! – hän ehdotti. Saden silmät syttyivät toivosta. He harjoittelivat yhdessä kellon viisareiden liikuttamista, ja rouva Liisa näytti, miten aika vastaa tiettyjä aktiviteetteja. – Katso, tässä on se aika, jolloin meillä on välipala, – rouva Liisa osoitti kelloa. Sade kikatti, tuntien ajan salaisuuden hitaasti paljastuvan.
Lopulta Sade ymmärsi kellon! Hän osasi sanoa, milloin oli aika leikkiä, syödä ja mennä kotiin. – Tein sen! – hän riemuitsi vilkastaessaan kelloa, joka näytti 16:30. Kun hänen äitinsä tuli hakemaan häntä, Sade oli täynnä iloa. – Äiti, minä osaan lukea kelloa nyt! – hän huudahti hymyillen. Äiti halasi häntä tiukasti, ylpeänä hänen uudesta viisaudestaan.
Related books
Discover other books with the same style
Kancil dan Harimau
In the bustling city of Jakarta, a brave young tiger named Harimau must learn the importance of honesty as he faces a series of tricky obstacles. Can Harimau find the courage to tell the truth and solve the big problem?
Vasili's Reading Adventure
Join Vasili, a curious young boy, as he embarks on a reading adventure to solve the mystery of the lost library book. With each turn of the page, Vasili faces new obstacles that challenge his determination and wisdom, teaching him how the power of reading can help him overcome any difficulty.
Lila and the Rainbow Shoes
A young girl named Lila dreams of magical shoes that can take her on wonderful adventures. She encounters challenges and learns about kindness, sharing, and the joy of helping others along the way.